Esikoisromaanilla on tietysti aivan erityinen sija sydämessäni. Sen rakentaminen oli riemullista ja – jos oikein muistan – myös ihmeellisen helppoa.
Teoksen lähtökohtia oli useita. Yksi oli Helsingin Yliopiston kurssi nimeltään Webblogit tietotyössä, toinen oli kiinnostukseni kahden ihmisen välisiin suhteisiin. Olin miettinyt niiden monimuotoisuutta muusikkona paljonkin soittaessani erilaisissa duoissa. Varsinainen alkusysäys, tässä tapauksessa ei kuitenkaan alkukuva, oli ajatus kielellisesti virtuoosisesta nuoresta kaverista, joka miettisi, kuinka kirjoittaa blogissa sana että niin, että/ett’/ett/et se tulisi ymmärretyksi ja sopisi tyyliin. Näin syntyi Nisse alias NiceBit.
Iloa kirjallisiin ensiaskeliin toi se,
että Idiootin valinta päätyi Hesarin palkintoehdokkaaksi.
Aamun kirjassa kävin juttelemassa Seppo Puttosen ja Nadja Nowakin kanssa näin.
Idiootin valinnasta sanottua:
Tulva 4/2009, Toimituksen valinnat
Maria Säkö: “Heiskasella on rytmitaju ja sävelkorva kohdallaan, kieli läpäisee kaikki suojaukset, soittaa lukijaansa ja sfäärien urkuja. Äitimyytti saa kyytiä.”
Kiiltomato 11.9.2009, Äidin ja pojan valintoja
Anna Ovaska: “Idiootin valinta on hauska mutta myös syvälle luotaava teos murrosikäisen pojan ja hänen äitinsä mielenmaisemista.”
Helsingin Sanomat 23.8.2009, Äiti, poika ja huono henki
Mervi Kantokorpi: “Marjo Heiskasen teos on viisaan oloinen ja hyvin nähty elämänkuva.”