Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa runokokoelmani oli myös Kustannusosakeyhtiö Siltalan ensimmäinen runojulkaisu.
Kokoelman runo “Soiva ilo” sai soivan asun, kun säveltäjä Lotta Wennäkoski sävelsi sen lauluksi sopraanolle ja pianolle. Teoksen kantaesittivät sopraano Annami Hylkilä ja pianotaiteilija Ilmo Ranta Kuopion musiikkikeskuksessa marraskuussa 2013.
Ääneksestä sanottua:
Nuori Voima 2/2011 Soivan kielen ja läsnäolon jäljillä
Anna Saari: “Heiskasen itsensä runoilijanääni on sen verran notkea, mezzohtava, itseironinen ja julkea, että toivon hänen julkeavan laulaa sillä vielä monet laulut.”
Parnasso
Karri Kokko: ”Teoksen otsikko on puhuva. Sanojen sisältöä ja merkitystä määrää myös niiden ääniaines. [- -] Ja tämän aineksen pyörittely on korvan mutta myös suun eli kielen nautintoja. Runoutta puhtaimmillaan, jos saa sanoa.”
Kiiltomato 8.11.2010 Ääniä paperilla
Sarianna Kankkunen: “Kun Ääneksen runot eivät puhu, ne laulelevat. Tai rummuttavat sanoilla: “Käytän sanoja vain koska ne ovat välttämättömiä / mättömiä töm töm / käytän töm / mättö mättömiä / koska mättö käytän töm töm”.”
Helsingin Sanomat 7.8.2010 Runo muodostuu ääneksistä
Erkka Mykkänen: “Rakenteellisesti Ääneksessä tapahtuu paljon. Jatkuva vaihtelu ilahduttaa, etenkin kun kokoelmaa vertaa suurten kustantamoiden ennalta arvattavaan proosarunorintamaan.”