BarokkiKuopion konserttien käsiohjelmatekstit ansaitsevat kiitoksen. Esimerkiksi tänään iltapäivällä soitetun päättäjäiskonsertin Dübeneistä en olisi ilman Vera Plosilan esittelyä tiennyt mitään. Kolme herra Dübeniä, Andreas (1597–1662), Gustav (n. 1682–1690) ja Anders (1673–1738), toimivat Tukholman hovin musiikinjohtajina. Siinä asemassa he tietysti yrittivät löytää sekä parhaat mahdolliset muusikot että kiinnostavimmat sävellykset hoviväen elämää rikastuttamaan. Sävellyksiä soitettiin ahkerasti, kunnes ne kävivät vanhanaikaisiksi. Tuolloin Andreaan pojanpoika Anders hoksasi lahjoittaa kokoelman Uppsalan yliopistolle, jossa sitä edelleen säilytetään. Anders sai etsiä uudet hitit, sillä elettiin aikaa, jolloin uusin musiikki oli muodikkainta musiikkia.
Päättäjäiskonsertti nosti mieleeni Hortus Musicuksen ja 70-luvun, jolloin rovaniemeläisenä koululaisena tulin kai ensi kertaa tietoiseksi vanhan musiikin liikkeestä, kuten sitä silloin kutsuttiin. Samettiset kippurakärkikengät tekivät lähtemättömän vaikutuksen, samoin se energia, jolla Andreas Mustonen porukkaansa liidasi. Nyt yhtye täyttää jo 50 vuotta.
Kippurakärkikenkiä ei tänään tarvittu ja musiikkikin oli barokkia eli vähemmän vanhaa kuin 70-luvun HM:n keskiaikameininki. Tallinnalaisia oli kuitenkin mukana (Estonian Baroque Ensemble), samoin norjalaisia, joiden Ensemble Hyperborea toimii Tromssa tukikohtanaan. Vieraiden kanssa musisoi Ensemble Nylandia, Matias Häkkisen johtama orkesteri, jonka soittajisto on muodostanut koko festivaalin tukirangan. Väkeä oli tuomiokirkossa enemmän lavalla kuin kertaakaan aiemmin, mutta siitä huolimatta kuultiin ihastuttavan solakkaa musisointia kautta linjan. Akustiikka helli erityisesti laulusolistien ääniä. Sunniva Eliassenin vaalea mezzo ja Marta Paklarin ilmaisurikas sopraano toimivat hyvin sekä yhdessä että erikseen.
Huomasin viimeisten sävelten jälkeen olevani hyvin tyytyväinen siihen, että ohjelmat oli laadittu miellyttävän tyyniksi. Ei revitelty revittelyn vuoksi, ei rakennettu huikeita loppunousuja. Päättäjäiskonserttikin sai vain ikään kuin hiipua pois. Tuntuipa hyvältä. Sama ohjelma on mahdollista kuulla vielä huomenna maanantaina 25.7. Helsingissä. Suosittelen!
Aamulla olin niin reipas, että sain lähdettyä liikkeelle tuomiokirkon jumalanpalvelukseen, koska musiikin oli luvattu olevan barokkia. Ja olihan se, Meelis Orgsen hienoa viulismia ja Solmund Nystabakkin teorbitaidetta. Kun myös virret oli valittu kunnon vanhasta kamasta, laulaminen maistui. Oivallista festarin ja seurakunnan yhteistyötä!