Paluu

HeSa 26.8.2020

Ilahduin ikihyviksi kun tänään luin Hesarista Viivi Sorsan ja Matti Jantusen mielipidekirjoituksen, jossa peräänkuulutettiin lisää ilmastonmuutostietoutta nuorille. Juuri tuo oli yksi pontimistani Yhteen hiileen -teosta kirjoittaessani. Toinen oli ottaa selvää ilmastonmuutosasioista ihan omiin tarpeisiin. Jos ahdistusta voi hallita ja hillitä, teen sen mieluummin kuin kärvistelen. Kolmannen selkeän syyn (melkein tekee mieli sanoa juurisyyn) hoksasin tänään: olin lukiossa intohimoinen pitkän matikan, fysiikan ja kemian opiskelija. Pidin niistä, olin ns. hyvä niissä. Rupesin nyt sitten kuitenkin etenemään pitkin pianonsoiton sarkaa jne., mistä on tietysti ja aivan luonnollisesti seurannut se, että kaikki oppi tuntuu haihtuneen. Mitään varsinaista tiukkaa fysiikan osaamista päässäni ei enää ole, kun lukio-opeista alkaa olla melkein 40 vuotta enkä ole erityisemmin alaa harrastanut. Yhteen hiileen kuitenkin teki selväksi se, että karikekerrostumien allekin hautautunut pohja voi olla ihan ok pohja. Vaikka välillä tuntui, että kirjoittaminen on hirveää takkuamista, kun joka toinen sana ja jokainen ajatus pitää tarkistaa, tajusin sentään sen ja löysin tavat tarkistaa. Kiitos siis, yläasteen ja lukion matikan, fysiikan ja kemian opettajat. Ilman teitä Yhteen hiileen ei olisi syntynyt.

Ja kirjahan ilmestyy 17.9.