Hyönteishotelli ja kuusen istuttaminen toiveissani astelin torstain lämpimässä kesäsäässä kohti Kuopionlahden kenttää ja Taidetorin toista päivää. Pääohjelmani oli Saarni-sirkuksen 50/50-esitys, mutta sitä ennen ehdin rauhassa askarrella valmiista paloista pienen suojan sellaisille hyönteisille, jotka nyt kätteni työn sattuisivat lepopaikakseen kelpuuttamaan. Myös yksi kuusen taimi pääsi väliaikaisastiaan odottamaan lopullista istutuspaikkaansa. Tuotannosta vastanneen Anya Productionsin Anja Lapin kanssa jutellessani selvisi, että Taidetori-suunnitelmia on pitkälle tulevaisuuteen ja festivaalikenttäkin varattuna Kuopionlahden rannalta jo seuraaviksi kolmeksi vuodeksi.
Aivan kuten Taidetorin keikat keskiviikkona käynnistänyt Megasakki, myös Saarni oli minulle uusi tuttavuus. Se ei ole ihme, sillä sirkus on varsin tuore. Yrityksen synnystä kertova video kannattaa katsoa: Yrittäjäkassa valitsi Aarni Pahajoen Suomen uhkarohkeimmaksi yrittäjäksi vuonna 2022. Chapeau!
Mitään tästä en tosin tiennyt, kun esitys alkoi, enkä elämäni muutamien sirkuskäyntien perusteella tietenkään voi kirjoittaa minkäänlaisena alan asiantuntijana. Vielä vähemmän kokemusta sirkustaiteesta oli seuralaisellani, joka muisteli ehkä käyneensä sirkuksessa kerran lapsena 60-luvulla. Hänen ainoa kysymyksensä koski elefanttien mahdollista läsnäoloa. Huh helpotusta, ei ollut komenneltavia elefantteja, ei kameleita eikä edes puudeleita, vaan vain vapaaehtoisesti itseään haastavia ja monin tavoin kieppuvia ihmisiä taiteensa ja taitonsa äärellä.
Teltan lämmössä en jaksanut vaivata päätäni sillä, mitä kaksituntisen esityksen nimen “50/50” taakse mahdollisesti kätkeytyi. Uumoilen sen liittyvän jotenkin illan rakentumisen tapaan, mutta minkäänlaiseksi tulkintakehykseksi en osannut otsikkoa matkaani ottaa. Tulkitseminen ylipäätään unohtui aika äkkiä, kun uudesta sirkuksesta huolimatta tempauduin ihmetyksen maailmaan varsin vanhanaikaisella tavalla. Jos katossa kieppuu ihminen hiuksistaan roikkuen (tässä tapauksessa Enni Kastari), kokemukseni on herkullinen sekoitus kauhua, jännitystä, onnistumisen toivoa ja taputusta muun yleisön mukana, eivätkä tulkintayritykset tuollaiseen tunnekeitokseen sovi. Ja hyvä niin. Itsestä on hyvä välillä päästä ja päästää irti.
Irti päästämisen muodoista Saarnin illassa oli pitkälti kyse. Yleisö jännittyy toivomaan, että esiintyjän ote pitää, ja pelkäämään, että se ei pidä. Välillä saatiin nauraa, kun keilat tai pyörivät tikkaat eivät totelleetkaan esiintyjän tahtoa – tietysti taitamattomuus oli vain näennäistä. Saarnin esiintyjäkaartiin ei kuulu perinteisiä punanenäpellejä, vaan hyväntuulinen virne rakennettiin toisin. Erityisesti itsensä sirkustirehtööri Aarni Pahajoen ja italialaisen Alessio Martellin yhteiskohtaamisissa oli lämminhenkistä huumoria pienen hölmöläis-twistin kera.
Mielikuvissani ja muistoissani sirkus on surumielisyyden ja tummien sävyjen taidetta. Olen joskus kuunnellut enemmänkin Tiger Lillies -yhtyeen musiikkia ja ehkä Circus-shown jälkikaikuina soi koko sirkuksen kenttä päässäni varsin mollivoittoisena. Saarnen ilta oli koko perheelle suunnattu ja siksi tunnelma oli toisenlainen, pääosin iloisen sporttinen tai rauhallisemmissa numeroissa tyylikkään tyyni, mutta yksi numero pääsi yllättämään pahan kerran. Kyse oli italialaisten Claudia Aliasin ja Alessio Martellin taidokkaasta pariakrobatiasta, johon oli kuitenkin epäonnekkaasti rakennettu juoni, joka ei tuntunut sopivan tähän aikaan, maailmaan eikä etenkään tälle lapsivoittoiselle yleisölle. Yleisö ei voinut tuntea mitään muuta kuin ahdistusta, kun iso mies heti aluksi tuuppaa pienen naisen verhoista maneesiin tavalla, jota on mahdoton luonnehtia miksikään muuksi kuin väkivaltaiseksi. Maassa oleva osapuoli vieläpä osasi näytellä pelkoa erittäin hyvin. Jutun juoni oli lopulta tietysti se, että pieni voittaa suuren, mutta häiritsevän paljon numeroon sisältyi kostomaista tuuppailua puolin ja toisin. Välillä tehtiin sovinto kunnes taas uhkailtiin kaveria. En käsittänyt, miksi tällainen toimintamalli haluttiin näin perinpohjaisesti esitellä lapsille. Yhtä hyvin upeat ja suurta luottamusta vaativat liikkeet olisi voitu tehdä kannustamisen hengessä, näyttää, kuinka yksi nostaa, jos toinen kaatuu eikä itse jaksa nousta.
Ylläoleva jää ainoaksi mussutuksekseni, jonka joku voi ja saa nähdä myös yliherkkyyden osoituksena. Ehkä minulle käsittämätön juoni selittyy sirkuksen historiaan kuuluvalla klovnien pahantahtoisellakin huumorilla. Ahdistavien moraalipohdintojen hetkellisestä heräämisestä huolimatta koko illan jälkimaku oli ehdottoman hyvä, ja sitä pääsee maistelemaan Kuopionlahden kentän komeassa sirkusteltassa vielä sunnuntaihin 9.7. saakka. Samalla on oiva tilaisuus toivottaa saarnilaisille hyvää matkaa, kun sirkusväki kohta pakkaa telttansa ja jatkaa kiertämistä. Erityiskiitoksen annan harvinaisen onnistuneesta äänentoistosta. Desibelitaso ei yhtään hetkeä koetellut korvieni kipurajoja.
Kaiken illan taiteellisen annin lisäksi oli hauska nähdä, kuinka sirkuslaiset hoitivat koko paketin väliajalla poppareiden myymisestä ja teltan liepeiden avaamisesta ja sulkemisesta laitteistojen kiristämiseen ja varmistamiseen. Niin teltassa kuin teltan ulkopuolella yleisöllä oli mahdollisuus nähdä vilaus siitä perheyhteisömäisestä ilmapiiristä, jossa sirkustyötä tehdään.
Saarnen kesän 2023 taiteilijat ovat:
Aarni Pahajoki – kontaktijongleeraus, pyörivät ilmatikkaat
Enni Kastari – hiuksista roikunta ja käsilläseisonta
Pihla Aarnisalo – duo aerial straps
Marjukka Mykkänen – duo aerial straps
Ashu Dejene – tasapainotikkaat ja Cyr-rengas
Sharon Miller – Rhönrad eli saksanpyörä
Claudia Aliasi – pariakrobatia
Alessio Martelli – jongleeraus, pariakrobatia ja pyörivät ilmatikkaat