Sunnuntaisuomalainen on Väli-Suomen Media Oy:n sanomalehtien sunnuntailiite, jossa sanomalehtirunojen julkaisemisen perinne on jatkunut, toisin kuin monessa muussa sanomalehdessä. Sain pyynnön liittyä runojen kirjoittajakaartiin loppuvuodesta 2013 ja kirjoitin sitten ajankohtaisrunoja peräti kolmen vuoden ajan, 2014–2016. Kanssani samoina vuosina runoilivat ainakin Silene Lehto, Mikael Brygger ja Miki Liukkonen.
Pesti oli hyvin mielenkiintoinen. Aihe oli vapaa, mutta jollakin tavoin tekstin piti olla kiinni ajassa, ei välttämättä aina uutisessa vaan esimerkiksi vaikkapa vuodenkierrossa, juhlissa ja sen semmoisissa. Runon mitta (mitta mielessä koko, mitallisuutta ei tarvinnut olla) oli tarkasti säännelty, jotta se mahtuisi sille varattuun tilaan. Jos oikein muistan, ainakin alkuun rivejä sai olla kuusitoista ja merkkejä rivillä korkeintaan neljäkymmentä. Otsikon piti olla yksirivinen. Tässä oli pientä vaihtelua vuosien mittaan, mutta kovin pitkiksi tai liehuviksi runoja ei voinut rakentaa. Rakastin rajoitteita, niin kuin kirjoittajat kai yleensäkin.
Kun kolme vuotta seurasi uutisia kirjoita-runo-linssin läpi, se kävi vähän raskaaksi. Noina vuosina, noinakin vuosina, tapahtui kaikenlaista kamalaa ja ihanaa, ja alkoi tuntua hankalalta valita, mistä jotain sanoisi. Usein jätin aiheen vain kuultelemaan taustalle, joskus taas tartuin suoraan jonkun poliitikon sanomisiin. Jälkimmäisestä strategiasta on esimerkki alla.
Tiedän, että runoja on minulla tallessa enemmänkin, mutta tähän hätään löydän vain tämä yhden viimeisistä. Arkistoni on hiukan horjuva ja osin oikeastaan ihan kateissa, joten en ole varma, onko tämä kirjoitettu vai julkaistu 16.10.2016. Kuva on joka tapauksessa Etelä-Suomen Sanomien välissä olleesta Sunnuntaisuomalainen-liitteestä.
